lauantai 1. helmikuuta 2014

Rakkaus on ikuista

Saimme haettua Helmin uurnan kotiin 3 viikkoa kuoleman jälkeen. Uurna on todella kaunis ja suloinen. Siinä on kannessa pieni nukkuva koira. Oli helpottavaa saada uurna vihdoin kotiin. Kun hyvästelimme Helmiä eläinlääkäriasemalla kuoleman jälkeen, lupasin Helmille, että hän pääsisi vielä rakkaan nallensa viereen. Kun sitten toimme uurnan kotiin, asetin Helmin uurnan nallen viereen, niin kuin olin luvannut.


"Rakastan sinua aina Helmi-kulta."

Helmi
24.3.2009 - 18.12.2013

Teimme Helmin uurnalle, kaulapannoille ja tärkeimmille leluille oman paikan lasikaappiimme. Helmi saa sieltä katsella rauhassa touhujamme. Mikäli joskus hautaamme uurnan, se tullaan viemään Virroille mökille, jossa Helmi vietti elämänsä aikana paljon ihania kesäpäiviä.

Helmin ruumiinavauksesta tuli myös tulokset noin kuukausi kuoleman jälkeen. Ruumiinavaus suoritettiin Helsingissä Eviran toimesta. Kävimme vielä keskustelemassa Tampereen Animagissa tulosten saapumisen jälkeen. Keskustelussa oli mukana Helmiä hoitanut eläinlääkäri Kadri Kääramees sekä klinikkamanageri Riikka Saikkonen-Mattsson.

Eläinlääkäri kertoi vielä uudelleen, mitä anestesiassa oli tapahtunut. Kun hengitysputki oli mennyt tukkoon, eläinlääkäri oli ottanut hengitysputken pois ja tarkastanut, onko siinä tukosta. Mitään tukosta ei kuitenkaan ollut näkynyt ja hän oli yrittänyt laittaa saman putken takaisin paikoilleen. Hengitysputkea ei kuitenkaan saatu laitettua takaisin paikoilleen, koska Helmin äänihuulet olivat menneet spasmiin. Tällöin eläinlääkäri laittoi Helmille pienemmän hengitysputken, joka sitten meni paikoilleen. Tähän meni aikaa yhteensä kuulemma maksimissaan minuutti. Tämän jälkeen sydämen pysähdyksestä johtuen sydäntä alettiin hieromaan parin minuutin ajan. Lisäksi annettiin lääkettä, jonka piti auttaa sydäntä palautumaan. Mitään vaikutusta ei kuitenkaan tullut ja elvytys päätettiin lopettaa. Eläinlääkäri ei myöntänyt mitään hoitovirhettä.

Tuloksista kävi ilmi, että kuolema on johtunut äkillisestä sydämen toiminnanvajauksesta ja hengitysvajauksesta. Tuloksista ei kuitenkaan selvinnyt tarkaa syytä, miksi Helmin sydän pysähtyi hengitysputken tukoksen tapahtuessa ja miksi se ei enää palautunut, vaikka happea alettiin antamaan uudelleen maksimissaan minuutin kuluttua tukoksen ilmaantumisesta sekä samalla hieromaan sydäntä. Myöskään ei selvinnyt, mistä hengityslaitteen ilmoittama tukos johtui. Arvelivat, että joko se meni tukkoon limasta tai Helmin keuhkot olivat menneet spasmiin eli puristuneet happea vastaanottamattomaksi esimerkiksi nukutusaineallergiasta johtuen. Syy saattoi olla myös jokin muu sydämen toiminnan häiriö, jonka vuoksi Helmi ei vastaanottanut happea. Ruumiinavauksessa ei kuitenkaan ollut merkkejä mistään aivoinfarktista, mikä olisi voinut selittää tapauksen.

Ruumiinavauksessa selvisi kuitenkin muita mielenkiintoisia löydöksiä. Helmillä todettiin lievä vesipää, äänihuulissa polyyppejä ja krooninen limakalvotulehdus rodulle tyypillisen hyvin ahtaan nielun alueella sekä krooninen virtsarakontulehdus ja hammaskiveä. Keuhkot olivat rodunomaisesti hyvin pienet ja henkitorvi erittäin kapea. Helmillä oli pitkä pehmeä kitalaki sekä pieni ja kapea nielu. Sydän oli rakenteiltaan, muodoiltaan ja kooltaan normaali. Myös suolisto oli normaali. Myöskään pernasta, munuaisista, lisämunuaisista, kilpirauhasista, haimasta ja mahalaukusta ei tehty erityisempiä havaintoja.

Animagista sanoivat, että mikäli haluamme, voimme pyytää eläinlääkintävahinkojen arviolautakuntaa tekemään arvion hoitovirheen mahdollisuudesta. Emme sinänsä halunneet olla syyttävällä kannalla eläinlääkäriä kohtaan tapahtumasta, koska hän vilpittömästi oli pahoillaan ja vaikutti tehneen parhaansa. Toivomme, että Helmin tapaus kuitenkin opettaisi Animagin eläinlääkäreitä kehittymään ja estämään vastaavanlaiset tapaukset tulevaisuudessa. Ainakin Kadri Kääramees kertoi, että tulevaisuudessa hän aikoo puuduttaa koiran äänihuulet, jottei ne menisi spasmiin ja vaikeuttaisi hengitysputken uudelleen asettamista. Lisäksi tapauksesta riippuen tukoksen sattuessa hän saattaisi ensin yrittää puhaltaa tukoksen keuhkoihin sen sijaan, että hän alkaisi heti poistamaan hengitysputkea, sillä hengitysputken poistaminen ja uudelleen asettaminen ärsyttävät koiran äänihuulia, jota taas saattaa lisätä sydämen arytmian vaaraa.

Helmin poismeno on ollut järkyttävää. Päivä päivältä siihen kuitenkin tottuu ja asian alkaa sisäistämään. Helmi oli meille täydellinen koira ja mikään ei voi Helmiä koskaan korvata. Koska Helmi antoi meille niin hyvän kokemuksen koiran kanssa elämisestä, halusimme hankkia meille uuden pennun. Nyt kotonamme tepsuttelee pieni englanninbulldoggi Hilma. Hilma on ihan oma persoonansa eikä se ole tietenkään sama asia kuin Helmi. Helmi on aina muistoissamme ja rakkaus Helmiin on ikuista.

"En unohda sinua ikinä. Olit minun ensimmäinen koira ja
rakastan sinua ikuisesti."

perjantai 27. joulukuuta 2013

Sydänystävälle

En olisi uskonut, että se oli viimeinen ilta, kun leikimme yhdessä namujen piilotusleikkiä ja pallon kiinniottoleikkiä. Sait illalla normaalista poiketen syödä normaalin iltapalan ohessa pari nakkia, juustoa ja vähän leikkelettä. Hemmottelimme sinua, kun tiesimme, että aamulla et voi syödä aamupalaa eläinlääkärikäynnin vuoksi. Sitten tuli viimeinen aamu, kun sain rapsuttaa pehmeätä turkkiasi ja heipatella ennen töihin lähtöä. Keskiviikko 18.12.2013 oli kaunis aurinkoinen päivä. Timo jäi kotiin kanssasi, kun minä lähdin töihin. Sait nukkua sängyssämme vielä reilun tunnin ennen kuin lähditte viimeiselle kävelylle ennen eläinlääkäriin lähtöä. Eläinlääkäriaika oli sovittu klo 11:15 Tampereen Animagiin. Tarkoituksena oli suorittaa hammaskiven poisto ja samalla poistaa pari näppyä poskesta ja huulestasi. Tämän piti olla ihan perustoimenpide. Hammaskiven poisto kuitenkin vaati nukutusta.

Lyhyen kuonon vuoksi englanninbulldogit laitetaan hengityskoneeseen nukutuksen ajaksi. Todennäköisesti limasta johtuen Helmin hengitysputki meni tukkoon parin hengen vetäisyn jälkeen. Eläinlääkäri joutui vaihtamaan putken toiseen. Tällä aikaa sydämesi jostain syystä pysähtyi, eikä sitä saatu enää käyntiin elvytyksellä. Kuolinsyyksi kirjattiin anestesiakomplikaatio. Timo sai suruviestipuhelun eläinlääkäriltä klo 13. Tämän jälkeen Timo haki minut töistä ja lähdimme eläinlääkäriin kuulemaan, mitä oli tapahtunut.

Pääsimme katsomaan sinua, kun nukuit viimeistä untasi tutkimuspöydällä pehmeän viltin alla. Murruin ihan täysin nähdessäsi sinut. Itkimme ja halailimme sinua Timon kanssa pitkään ja hartaasti. Olit vielä lämmin ja turkkisi yhtä pehmeä kuin aamullakin. Silmissäsi ei enää ollut eloa ja ymmärsin, mitä todella oli tapahtunut. Myös siskoni Satu tuli hyvästelemään sinua. Kerroimme, kuinka rakas olet ja että emme koskaan unohda sinua.

Olit kaikkea, mitä koiralta voi toivoa. Annoit ehdotonta rakkautta aina. Tulit innoissasi vastaan, kun tulin kotiin. Halusit syliini lepäämään ja rapsuteltavaksi. Et koskaan tehnyt mitään pelottavaa tai uhkaavaa. Olit tottunut kaikkeen käsittelyyn. Annoit minun leikata kyntesi, pestä nenävälisi, kuivata tassusi ja laittaa silmätipat aina kiltisti. Osasit paljon temppuja, joita sain ylpeänä kanssasi esittää tutuille ja sukulaisille. Tykkäsit eläinlääkärikäynneistä. Olit sosiaalinen ja rakastit ihmisiä. Halusit olla mahdollisimman paljon ihmisten lähellä. Tulit sänkyymme illalla vaikka vain kymmenen minuutin vuoksi, vaikka tiesit, että sitten joudut menemään alakertaan omaan sänkyyn nukkumaan. Ihailin söpöyttäsi toistamiseen, vielä viimeisenä aamunakin. Nautit huomiosta ja jatkuvasta lässytyksestäni, jota toistelin sinulle ihanuudestasi.

Yllätit meidät moneen kertaan tempauksillasi. Kerran astelit yksissä tuumin kanootin kyytiin, kun olimme lähdössä melomaan. Siitä lähtien tulit usein mukaan kanoottiretkille. Halusit myös aina mukaan veneilemään. Moottoriveneen ääni ei sinua pelottanut, vaan nautit vauhdin hurmasta ja järvimaisemien katselusta. Tykkäsit olla mukana sieniretkillä ja yllätit, kuinka ketterästi hypit kaatuneiden puun runkojen yli. Rakastit pahvilaatikoiden tuhoamista ja sait tilaa vievät pahvilaatikot muuttumaan pieneksi pahvisilpuksi. Kyllä tempauksillesi sai usein nauraa. Toit niin paljon iloa ja sisältöä elämäämme ihanalla luonteellasi. Mikään ei voi korvata sinua, Helmi.

Vaikka lähtösi tuli niin yllättäen ja olen itkenyt ikävästä varmaan saavillisen kyyneliä, minua kuitenkin helpottaa tieto, että et kärsinyt mistään kivusta kuollessasi, koska olit nukutettuna. Et myöskään joutunut kärsimään mistään kivuliaasta sairaudesta ennen kuolemaasi, koska olit ihan terve, kun lähdit reippaana hammaskiven poistoon. Nyt olet koirien taivaassa ja toivon, että vielä joskus näemme toisemme ja saamme taas viettää aikaa yhdessä taivaassa.

"Mammi rauhassa, Helmi-kulta..." 

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Rakennustyömaalla

Helmi oli mukana tarkastamassa uuden kotimme työmaata Vuoreksessa. Pitihän sinne sisälle vähän kurkkia. ♥

Helmi: "Miltäs täällä oikein näyttää?"

"Kauheesti putkia..."

"Tärkeintä on joka tapauksessa se, että mulle tulee mukava
loikoilupaikka parhaalle paikalle, josta voin tarkkailla muita.
Olenhan mitä sentään perheen pää!"

tiistai 29. lokakuuta 2013

Nivelrikkoa koiralla

Helmillä havaittiin eturistisideleikkauksen yhteydessä otetuista röntgenkuvista, että molemmissa lonkissa on paha nivelrikko. Nivelrikon kehittymisen syyksi todettiin lonkkadysplasia ja subluksaatio. Lonkkadysplasia tarkoittaa, että lonkkanivelen lonkkamaljakko ja reisiluun pää eivät sovi yhteen, jolloin reisiluu voi hangata lonkkamaljan rustopinnan rikki aiheuttaen nivelrikkoa. Lonkkadysplasia on perinnöllinen sairaus, joka on yleistynyt koirilla todennäköisesti asiantuntemattoman jalostamisen seurauksena. Helmin lonkissa havaittu subluksaatio tarkoittaa, että reisiluun päät ovat suurimman osan aikaa poissa kuopistaan eli kyseessä on osittainen sijoiltaanmeno. Näin voi käydä, jos nivelet ovat todella löysät. Helmillä todettiin lonkkavaivojen lisäksi toisessa polvessa kolmannen asteen patellaluksaatio, mutta sen vuoksi ei ollut vielä kehittynyt nivelrikkoa polveen.


Lonkkadysplasian, subluksaation ja nivelrikon oireita voivat olla haluttomuus liikkua, ontuminen, epänormaalit liikeradat ja nivelten naksuminen. Toisinaan Helmi saattaa ontua ankaran riehumisen jälkeen tai ylösnoustessa pitkään makailun jälkeen. Välillä Helmillä kuuluu naksuntaa jaloista. Naksunta voi kyllä kuulua myös polvesta, jossa on patellaluksaatio.

Hyvä lihaskunto voi vähentää tai jopa estää nivelrikon oireilun. Lisäksi oikeanlainen ruokinta ja liikuntaa auttavat oireiden hallinnassa. Eläinlääkäri sanoi, että Helmillä on hyvät lihakset jaloissa ja siksi nivelrikon oireet ovatkin pysyneet piilossa, eikä meillä ollut mitään tietoa Helmin lonkkadysplasiasta, subluksaatiosta ja nivelrikosta ennen röntgenkuvien ottamista.

Lonkkien nivelrikon hoitoon Helmi sai eläinlääkäriltä Cartrophen pistoskuurin. Kuuriin kuuluu neljä pistoskertaa, 1 pistos/viikko. Ensimmäinen pistos laitettiin eläinlääkärillä ja seuraavat kerrat kotona. Pistoksia säilytettiin jääkaapissa. Cartrophen pistoskuuri on hyvä antaa muutaman kuukauden välein.

Cartrophen lääkekuvaus löytyy täältä. Lääkekuvauksessa mainitaan näin: "Cartrophen parantaa nivelrikkoisen nivelen toimintaa useilla eri mekanismeilla.  Cartrophen parantaa synoviaalinesteen  ja nivelruston aineenvaihduntaa, lisäksi se estää nivelvaurioissa erittyvien, rustoa hajottavien entsyymien toimintaa.  Cartrophenilla on myös fibrinolyyttinen ja antikoagulanttivaikutus, mikä edistää nivelen alueen verenkiertoa. Cartrophen vaikuttaa myös anti-inflammatorisesti."



Helmi: "Mikä siellä mun niskassa niin kiinnostaa?"

Helmi: "Huaah.. Tiedän kyllä, että sitä ihoa
on siellä reilusta, mutta ei se mua haittaa."

Pistoksen laittaminen oli aika jännittävää ensimmäisellä kerralla kotona, mutta Helmi ei onneksi edes huomannut, kun piikki painettiin niskaan. Cartrophen pistosten lisäksi eläinlääkäri suositteli hankkimaan nivelten terveyttä edistävää ravintolisää, jossa olisi glukosamiinia ja kondroitiinisulfaattia. Sellaisia aineita löytyi Cartivet täydennysrehusta, jota annetaan Helmille 1 mitallinen päivässä. Cartivetin hinta Wuf.fi:ssä oli 67,90€ eli ei mitään ihan halpaa jauhetta, mutta purkki vaikutta kyllä aika riittoisalta.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Ihana syksy

Helmi vietti kaunista syyspäivää pallolla leikkien ja syksyn lehtien seassa riehuen. Eturistisideleikkauksestakin on jo sen verran hyvin toivuttu, että palloilu sujui ihan mukavasti. Tässä kuvia hauskasta menosta.

Helmi: "Missähän se mun pallo on?"

"Voisinko mää saada sen? Pliiis..."

"Oooh. Siinä se on. Heitä jo!"

"JIIHAA!"

"Sainpas."

"Vähän taisi tulla jotain muutakin moskaa suuhun samalla."

"Heitä uudestaan!"

Ei sitä palloiluakaan loputtomiin jaksa. Välillä on levättävä ja läähätettävä.

"On se mukavaa nauttia syysauringon paisteesta ja pehmeästä lehtikasasta."

torstai 19. syyskuuta 2013

Koiran fysioterapia

Helmin eturistisideleikkauksen hintaan kuului ensimmäinen fysioterapiakäynti. Aluksi fysioterapeutti kyseli, miten Helmillä on mennyt ja kokeili ojennus-koukistusharjoitusta. Helmin jalka liikkuu hyvin, mutta kävellessä Helmi toisinaan aristelee vielä jalkaa. Aikaisemmin jalka oli vähemmän kipeä, mutta nyt noin viikon ajan jalka on ollut kipeämpi. Fysioterapeutti epäili, että Helmi on saattanut käyttää jalkaa välillä liikaa, muun muassa hyppimällä, jolloin jalan toipumisessa on tullut vähän takapakkia kivun vuoksi.

Koukkuun...

...ja suoraksi.
Jalkaa on nyt pidettävä enemmän levossa, jotta kipu vähenisi. Sen jälkeen voidaan edetä kuntoutuksessa. Tässä tiivistettynä, miten kuntoutuksessa kannattaa edetä.

Alkuvaiheen kuntoutus:

  • Hidas kävely lyhyessä hihnassa
  • Liikkuvuutta parantavat ojennus-koukistusharjoitukset
  • Kylmähoito harjoitteiden jälkeen
  • Hyppiminen, juokseminen ja riehuminen on kiellettyä.

Noin 3-5 viikkoa leikkauksen jälkeen:

  • Kävelyaikaa ja matkaa voi pidentää, jos koiralla ei ole kipua eikä turvotusta. 
  • Istu-seiso -harjoitteet: vahvistavat lihasvoimaa
  • Ympyrä- ja kahdeksikkokävely: parantaa lihaksia paremmin kuin pelkkä suoraan kävely. 
  • Painonsiirtoharjoitteet: terveitä tassuja nostellaan vuorollaan (katso kuva alla).
  • Tasapainoharjoitteet: kävely epätasaisella alustalla, esim. trampoliinilla, ilmapatjan päällä
  • Vedessä kävely


Painonsiirtoharjoite menossa.
Nyt nousee vasen etutassu.

Noin 6-8 viikkoa leikkauksen jälkeen:

  • Kävely vaihtelevalla alustalla, esim. metsässä, hangessa
  • Ylämäki-alamäkikävely tai ylös-alas portaita
  • Kävely pienten esteiden yli
  • Uinti
  • Seisominen etutassut korokkeella: paino siirtyy enemmän takajaloille
  • Vetoleikit voi varovaisesti aloittaa

Ravia voi ottaa vasta, kun koira kävelee ontumatta. Jos ontumista tai muita oireita ilmaantuu, pitää koira olla levossa noin 1-2 päivää. Tällöin pitää vähentää harjoitteiden määrää. Tärkeää on, että liikuntamäärä olisi tasaista. Se on haitallisempaa, jos koiralla on välillä hyvin aktiivisia päiviä ja muuten vähemmällä liikunnalla. Edellä mainitut harjoitteet ovat hyviä myös nivelrikkokipujen ennaltaehkäisyssä, sillä hyvät lihakset tukevat niveliä.

Helmin eturistisiteen leikkauksesta on nyt kulunut noin kolme viikkoa. Jalan toipumisen takapakin vuoksi Helmin täytyy vielä olla levossa, mutta kohta päästään aloittamaan istu-seiso -harjoitteet ja painonsiirtoharjoitteet. Vesikuntoutus voisi olla myös hyväksi, joten täytyypä sitäkin harkita.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Tikkien poisto koiralta

Eturistisiteen leikkauksesta on kulunut 13 päivää ja on aika poistattaa tikit. Yleensä Helmi on innoissaan eläinlääkäriin menosta. Tällä kertaa innostus loppui siihen, kun Helmi kutsuttiin operointihuoneeseen. Varmaan tuttu haju muistutti ikävästä leikkauksesta, tai leikkauksen jälkeisestä tokkurasta. Helmi oli siksi aluksi vähän arka. No ei se kauaa kestänyt ja sitten taas olikin kivaa tepottaa edestakaisin.

Helmi nostettiin pöydälle. Tikkien poiston ajan Helmistä piti pitää kiinni, jottei se rimpuloisi. Homma sujui nopeasti ja Helmi ei edes tainnut huomata, kun tikit nypittiin pois. Lopuksi haava vielä puhdistettiin.

Vähän rupea on vielä, mutta muuten haava näyttää tosi hyvälle. Haavan pesuja jatsetaan vielä muutama päivä, että loputkin ruvet irtoaa hyvin.

Helmi: "Vähän kyllä jännittää, että mitä nyt tapahtuu.
Ole siinä vierellä kokoajan ja pidä kiinni, niin ei pelota niin paljoa."

Helmi ei ollut moksiskaan tikkien poistosta.

Lopuksi haavan puhdistus.

Jalan käyttöä pitää vielä minimoida useiden viikkojen ajan, jottei leikkauksessa kiinnitetty nauha pääse irtoamaan tai löystymään ennen kuin se jämähtää ruston avulla hyvin kiinni. Leikkauksen hintaan kuului myös ensimmäinen fysioterapiakäynti, joka varattiin samalla käynnillä ensi viikolle.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Koiran revennyt eturistiside

Helmillä katkesi vasemman takajalan eturistiside pihalla juoksennellessa. Tapahtuman jälkeen Helmi ei pystynyt astumaan jalallaan ollenkaan. Onneksi eläinlääkäriaika saatiin varattua samalle illalle Tampereen Animagiin. Eläinlääkäri tunnusteli jalkaa ja totesi, että Helmillä on vasemman takajalan polvessa positiivinen vetolaatikkoliike, joka tarkoittaa, että eturistiside on revennyt. Ainut hoito eturistisiteen repeämään on kirurginen korjaus. Vain aivan pienet alle 5 kiloiset koirat voivat parantua eturistisiteen repeämästä ilman leikkaushoitoa. Animagissa TTA-leikkauksen hinta olisi lääkärin mukaan ollut noin 1900 euroa, mutta leikkaava ortopedi oli juuri kesälomalla, joten lähdimme soittelemaan muita eläinlääkäriasemia läpi. Tarkoituksena oli suorittaa leikkaus nykyaikaisena TTA tai TPLO leikkauksena. Leikkausta suositeltiin suoritettavan 10 päivän kuluttua. Leikkaukseen asti liikunta oli minimoitava.


Saimme varattua Helmille leikkausajan muutaman päivän päähän Toijalan Univet:iin. Aloimme kuitenkin ihmetellä ennen leikkausta sitä, että Helmin askellus näytti päivä päivältä paremmalta ja ontuminen lähes hävisi ennen leikkausta. Tämä on kuitenkin hyvin tyypillistä, että ontuminen vähenee, kun pahin kipu rauhoittuu. Tämän vuoksi myös moni jättää eturistisiteen repeämän hoitamatta, kun luulevat, että se on parantunut. Mikäli eturistisiteen repeämää ei kuitenkaan korjata leikkauksella, alkaa polvi kulua ja siihen alkaa muodostua nivelrikkoa.

Helmin piti olla 10 tuntia syömättä ennen leikkausta. Aluksi Helmiltä otettiin verinäytteet, josta tutkittiin tulehdus- ja punasoluarvot, veren kokonaisproteiiniarvo, verensokeri sekä maksa- ja munuaisarvot. Arvot olivat normaalit. Lisäksi eläinlääkäri tutki jalan ja koiran takapäästä otettiin röntgenkuvat. Tämä oli todella hyvä asia, sillä röntgenkuvista ilmeni, että Helmillä on molemmissa lonkissa paha nivelrikko. Tämän vuoksi päädyttiin siihen, että TTA-leikkausmenetelmä ei ole sopiva Helmille, sillä leikkauksen jälkeen toisen jalan lonkka ei välttämättä kestäisi lisääntyvää rasitusta. Univetin ortopedi suositteli hieman kevyempää vanhempaa FTS (fatello tibial suture) menetelmää, ns. ekstrakapsulaaritekniikkaa, jossa jalkaan laitetaan eturistisidettä korvaava naru. Naru voi kuitenkin ajan myötä löystyä, mutta se ei muuta jalan asentoa eikä siksi rasita pahemmin toisen puolen nivelrikkoista lonkkaa. Tämä leikkaus ei kuitankaan poissulje mahdollisuutta tehdä TTA-leikkausta myöhemmin, mikäli siihen kuitenkin tulisi tarve. Eturistisideleikkauksen hinta vanhemmalla ekstrakapsulaaritekniikalla oli kaikkiaan 814,40 euroa. Hintaan kuuluu tikkien poisto ja ensimmäinen fysioterapiakäynti.


Helmillä oli pitkä päivä eläinlääkärissä. Paikalle saavuttiin päivällä klo 12 jälkeen ja kotiin Helmi pääsi lähtemään vasta illalla klo 19 jälkeen. Helmi oli leikkauksen jälkeen hieman tokkurainen, kuten alla olevasta kuvastakin näkee. Leikattu jalka sai ympärilleen ihanan pinkin siteen.

Helmi: "Mikä maa, mikä valuutta...?"

Helmi: "Ilmainen kyyti kyllä kelpaa."
Helmi sai ihastelevia katseita ja huokaisuja, kun neiti kannettiin söpön jalkapakettinsa kera autoon. Autossa Helmi nukahti samantien. Unta jatkui myös kotona. Illalla unen lomassa kuitenkin yllätti kova pissa- ja kakkahätä. Kaikki tarpeet kuitenkin ehti tulemaan matolle ennen kuin ehdittiin pihalle asti.

Helmi: "Krooh...."


Helmi: "Kiitos peitosta. Krooh..."
Helmin jalkaside oli tarkoitus poistaa vasta kuuden päivän päästä. Seuraavana päivänä kuitenkin huomasimme, että Helmin varpaat alkoivat olemaan todella turvonneet, joten saimme eläinlääkäristä luvan ottaa koko siteen pois. Lisäksi kyljessä ollut kipulaastari irtosi ennen aikojaan. Helmille tuli jokseenkin kipuja siteen irrottamisen jälkeen, kun turvotus alkoi laskea ja veri kiertää. Annoimme aikaisemmin Animagista saatua kipulääkettä hieman Univetista saadun kipulääkkeen lisäksi. Seuraava päivä meni jo paremmin. Leikkaushaava on pysynyt siistinä. Haavaa pitää huuhdella ja kuivata päivittäin. Lisäksi jalkaa pitää jumpata koukistamalla jalkaa noin 20 kertaa 4 kertaa päivässä, jottei se jäykistyisi. Helmi lähti jo parin päivän päästä leikkauksesta pikku hiljaa astumaan leikatulla jalalla. Toki ontuminen on vielä selvää, mutta parantuminen näyttää alkaneen hienosti. Hyvä Helmi! ♥



Helmi: "Ei kirvele eikä satu yhtään. Ja astuakin jo pystyy."